Semioottinen analyysi kuvasta

Yksi mielenkiintoisimpia semiotiikan haaroja on kuva-analyysi. Yleensä kuva-analyysissä on olemassa kolme erilaista tasoa jotka ovat denotatiivinen, konnotatiivinen ja henkilökohtainen taso. Systemaattisessa sisältöanalyysissä tehdään yleensä ensin denotaatio, joka toisin sanoen tarkoittaa kuvan sisällön tarkastelua erittäin yksityiskohtaisesti.

Tämän jälkeen siirrytään konnotatiiviseen vaiheeseen jossa kuvasta etsitään tiettyä tulkintaa, sellaista johon useamman henkilön on helppo yhtyä ja olla samaa mieltä. Kolmantena vaiheena on usein tulkitsijan vuoro erittää näistä oma näkemys eli tulkinta ja saada aikaiseksi kokonaisvaltainen arvio kuvasta.

On olemassa Panofskyn sisällönanalyysi, joka korostaa metodiltaan sitä että ei analysoida pelkästään taideteoksen tyyliä ja formaaleja ominaisuuksia vaan niiden lisäksi myös sen sisältöä ja sisällön merkitystä. Tämä tarkoittaa sitä että otetaan huomioon myös se että miten teoksen aihe on valittu, mitä teoksessa on oikein kuvattu, kuka teoksen on tehnyt ja milloin teos on tehty.

Konnotaatioon usein tunnesävyinen tulkinta kuvasta. Lähinnä tulkitaan tässä vaiheessa kuvan sisältöä ja se on usein kulttuuriin sidonnaista toimintaa. Paljolti tämä sitten riippuukin siitä minkälaisia kokemuksia arvioijalla on aiheesta ja mitä ylipäänsä asiasta tiedetään.

Konnotaatio liittyy vahvasti henkilökohtaisiin assosiaatioihin kuten ikään, sukupuoleen ja henkilön etniseen taustaan. Kuvaa arvioidaan tuolloin kolmella eri tasolla, luonnollisella tasolla, muodollisella merkitystasolla ja sisäisen merkityksen tasolla. Ensimmäinen taso on lähinnä elementtien tarkastelua eli kuvaillaan kuvan aihe. Toisella tasolla analysoidaan kuvaa tarkemmin ja määritellään mitä teoksessa on kuvattu ja tässä vaiheessa käytetään asiatietoja ja asiantuntemusta.

Kolmannessa vaiheessa laaditaan sitten lähinnä kokoavaa tulkintaa siitä missä teoksen aihe ja kuvan lopputulos saatetaan sen historialliseen, kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. tämä vaihe tarkoittaa ja edellyttää sitä että tutkija hankkii tietoa juuri siitä ajasta ja yhteiskunnasta johon teos liitetään tai ainakin teoriassa liitetään.

Kun tämän sisäistää oikein hyvin, ei välttämättä katsele kuvia enää sillä silmällä miten joskus aikaisemmin on tullut tutkittua. Monesti alkaa jo ihan tavallisia kuvia tutkimaan analyyttisemmin, vaikka kyseessä on tietenkin pelkkä kuva. Tai pelkkä ja pelkkä, monesti kuvassa on havaittavissa varin upeita piilosemiotiikkaa viljeleviä elementtejä, joita ei aina huomaa tai ole edes tullut ajatelleeksi.

Miten sinä katsot eri taideteoksia tai kuvia? Oletko ajatellut aikaisemmin niiden merkitystä tai sitä millä tavalla kaikki on kuvaan aseteltu. Kun olet sinut näiden faktojen kanssa, saat varmasti enemmän irti esimerkiksi Louvren taidemuseosta tai vaikkapa ihan jostain valokuvanäyttelystä. Kuvien analysointi on mieluista puuhaa ainakin meikäläiselle, joskin jotkut kavereistani ja perheenjäsenistäni eivät voi ymmärtää miten jaksan katsella kuvia niin pitkään ja hartaasti. Selitettyäni heille tämän semiotiikan, ne tyytyvät vain nyökkäilemään. Jep, menetetty mies.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *