Sara Maria Forsberg aka Smokahontas

Moni voi ihmetellä miten tämä juttu kuuluu näiden kaikkien muiden juttujen joukkoon. No mutta jos kielitiede ja murteet kiinnostavat, ovat tämän naisen tekemiset melkoisen mukavaa seurattavaa. Smokahontas nousi maailmanmaineeseen Youtube-videolla, jossa nainen käyttää eri maankolkkien murteita ja kieliä hyväkseen ja lausuu oikeita lauseita toinen toisensa perään. Videoita ovat maailmalla nähneet jo miljoonat ihmiset ja sitä kautta Sara on noussut hurjaan maailmanmaineeseen.

Tuskin olisi monet tienneet mihin tämä kaikki johtaa ja viimeisimmät tiedot tietävät kertoa että Sara suunnittelee oman albuminsa julkaisua ja kaikille Star Wars –faneille tiedoksi että Sara on juuri se henkilö, joka kehitti Star Wars alieneille heidän oman kielensä. Ja kun tuon tietää niin voi sanoa että Sara on tässä onnistunut varsin mainiosti. Erinomainen suoritus kaiken kaikkiaan ja kielitieteistä kiinnostuneena täytyy sanoa että tämä on varsinaista herkkua ja uusinta uutta tällä saralla. Siis Saralla.

Jos et ole vielä ehtinyt Saran videoita katsomaan niin täytyy todeta että varsin lahjakas henkilö on kyllä kyseessä. Ei monesta ihmisestä ole tuohon harjoittelematta tai harjoittelemalla ja iloinen Sara onkin lyönyt ällikällä ihmisiä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Todellinen sanavirtuoosi ja nouseva tähti Suomen ja koko maailman huipulle. Mitä se tulevaisuus tuokaan sitten tullessaan, se on tietenkin vielä hämärän peitossa. Jotain mahtavaa aivan varmasti se tulee olemaan, nähtäisiinkö kenties nainen vaikkapa jonkun elokuvan pääroolissa ja ehkäpä vaikka Oscar-gaalassa jonkun komean miehen kainalossa?

Saran taidoilla en epäilisi hetkeäkään etteikö Sarasta olisi vielä joskus voittamaan jotain isompia palkintoja, toivottavasti urakehitys on koko ajan samaan suuntaan eli ylöspäin. Minä ainakin tulen monen muun tapaan seuraamaan tämän nuoren naisen uraa tarkasti, sillä Suomesta ei näin lahjakasta kielellisesti lahjakasta henkilöä ole vähään aikaan jos koskaan nähty.

Kielitiede eli lingvistiikka

Toinen mielenkiintoinen aihealue josta olen kiinnostunut on kielitiede eli lingvistiikka. Olen kiinnostunut mm. erilaisista murteista ja mm. stadin slangi on erittäin lähellä sydäntäni. Olenkin saanut olla mukana muutaman slangisanakirjan tuotannossa tekemässä perustyötä tutkimuksessa ja eri sanojen merkitysten dokumentoinnissa.

Kielitiede on kuitenkin todella laaja-alainen aihe, sillä se koostuu todella monesta eri asiasta. Monelle ovat varmasti tuttuja aiheet kuten fonetiikka eli äänneoppi, fonologia eli funktionaalinen äänioppi, kielioppi joka koostuu puolestaan morfologiasta eli muoto-opista, syntaksista eli lauseopista ja ortografiasta eli oikeinkirjoituksest. Lisäksi lingvistiikkaan kuuluu sanasto-oppi eli onomasiologia, leksikografia eli sanakirjaoppi, terminologia eli oppisanasto ja nimistöntutkimus eli onomastiikka.

Kielitieteeseen lasketaan kuuluvaski myös historiallis-vertaileva kielitiede eli äännehistoria, etymologia eli sanojen alkuperän tutkimus ja kontaktilingvistiikka eli lainautumisen tutkimus. Samoin lingvistiikan termejä ja aihealueita ovat dialektologia eli murretutkimus, semantiikka eli merkitysoppi, stilistiikka eli tyylintutkimus, pragmatiikka eli kielen käytön tutkimus sekä soveltava kielitiede. Joten, kuten varman huomasit, todella laajasta alasta on kyse ja on on hyvä keskittyä ihan vaan muutamiin aihealueihin.

En ole näistä kaikista aihealueista niin kiinnostunut, mutta on näistä muutamista tullut ihan harrastus ja todella mukava sellainen. Kuten jo mainitsinkin niin olen eniten kiinnostunut erilaisista murteista eli dialektologiasta. Murteet ovat todellinen rikkaus ja Suomessa näitä eri murteita on todella paljon, ympäri maata. Luonnollisesti kun pääkaupunkiseudulla asumme, on stadin slangi se lähinnä sydäntä oleva slangi eli murre.

Oletko sinä kiinnostunut jostain murteesta tai puhutko kenties jotain murretta? On mielenkiintoista että eri kaupungeilla ovat omat tunnistettavat murteet ja välttämättä näistä ei aina saa edes selvää mitä toinen puhuu kun vaikkapa turkulainen ja tamperelainen nuori kohtaa. Kaikki toki puhuvat suomea, mutta äänenpainot ja muut asiat ovat hieman erilaisia.

Semioottinen analyysi kuvasta

Yksi mielenkiintoisimpia semiotiikan haaroja on kuva-analyysi. Yleensä kuva-analyysissä on olemassa kolme erilaista tasoa jotka ovat denotatiivinen, konnotatiivinen ja henkilökohtainen taso. Systemaattisessa sisältöanalyysissä tehdään yleensä ensin denotaatio, joka toisin sanoen tarkoittaa kuvan sisällön tarkastelua erittäin yksityiskohtaisesti.

Tämän jälkeen siirrytään konnotatiiviseen vaiheeseen jossa kuvasta etsitään tiettyä tulkintaa, sellaista johon useamman henkilön on helppo yhtyä ja olla samaa mieltä. Kolmantena vaiheena on usein tulkitsijan vuoro erittää näistä oma näkemys eli tulkinta ja saada aikaiseksi kokonaisvaltainen arvio kuvasta.

On olemassa Panofskyn sisällönanalyysi, joka korostaa metodiltaan sitä että ei analysoida pelkästään taideteoksen tyyliä ja formaaleja ominaisuuksia vaan niiden lisäksi myös sen sisältöä ja sisällön merkitystä. Tämä tarkoittaa sitä että otetaan huomioon myös se että miten teoksen aihe on valittu, mitä teoksessa on oikein kuvattu, kuka teoksen on tehnyt ja milloin teos on tehty.

Konnotaatioon usein tunnesävyinen tulkinta kuvasta. Lähinnä tulkitaan tässä vaiheessa kuvan sisältöä ja se on usein kulttuuriin sidonnaista toimintaa. Paljolti tämä sitten riippuukin siitä minkälaisia kokemuksia arvioijalla on aiheesta ja mitä ylipäänsä asiasta tiedetään.

Konnotaatio liittyy vahvasti henkilökohtaisiin assosiaatioihin kuten ikään, sukupuoleen ja henkilön etniseen taustaan. Kuvaa arvioidaan tuolloin kolmella eri tasolla, luonnollisella tasolla, muodollisella merkitystasolla ja sisäisen merkityksen tasolla. Ensimmäinen taso on lähinnä elementtien tarkastelua eli kuvaillaan kuvan aihe. Toisella tasolla analysoidaan kuvaa tarkemmin ja määritellään mitä teoksessa on kuvattu ja tässä vaiheessa käytetään asiatietoja ja asiantuntemusta.

Kolmannessa vaiheessa laaditaan sitten lähinnä kokoavaa tulkintaa siitä missä teoksen aihe ja kuvan lopputulos saatetaan sen historialliseen, kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. tämä vaihe tarkoittaa ja edellyttää sitä että tutkija hankkii tietoa juuri siitä ajasta ja yhteiskunnasta johon teos liitetään tai ainakin teoriassa liitetään.

Kun tämän sisäistää oikein hyvin, ei välttämättä katsele kuvia enää sillä silmällä miten joskus aikaisemmin on tullut tutkittua. Monesti alkaa jo ihan tavallisia kuvia tutkimaan analyyttisemmin, vaikka kyseessä on tietenkin pelkkä kuva. Tai pelkkä ja pelkkä, monesti kuvassa on havaittavissa varin upeita piilosemiotiikkaa viljeleviä elementtejä, joita ei aina huomaa tai ole edes tullut ajatelleeksi.

Miten sinä katsot eri taideteoksia tai kuvia? Oletko ajatellut aikaisemmin niiden merkitystä tai sitä millä tavalla kaikki on kuvaan aseteltu. Kun olet sinut näiden faktojen kanssa, saat varmasti enemmän irti esimerkiksi Louvren taidemuseosta tai vaikkapa ihan jostain valokuvanäyttelystä. Kuvien analysointi on mieluista puuhaa ainakin meikäläiselle, joskin jotkut kavereistani ja perheenjäsenistäni eivät voi ymmärtää miten jaksan katsella kuvia niin pitkään ja hartaasti. Selitettyäni heille tämän semiotiikan, ne tyytyvät vain nyökkäilemään. Jep, menetetty mies.